jotenkin vaa tuntuu ettei mulle iloa tai onnea haluta suoda...-__- kukaan ei paljoa ota yhteyttä ellen minä aina pistä jotain/lähetä viestiä..
tässä vaa illat aina yksin olen.. onhan mulla lapset, mut ei niistä saa samanlaista seuraa... mut ne on mulle silti kaikkein rakkaimmat. Tommyn ja Julian ansiosta mä jaksan jatkaa ja olla valppaana.
Illalla menen yksin nukkumaan ja aamulla nousen yksin ylös sängystä.. leikin lasten kanssa... siis..
en tiedä mitä enää kirjoittaisin..-__-

olo ei ole aina mikään parhain.. mä oon sanonut ääneen monesti, et muutan lasten kaa jonnekkin Alaskaan, niin ei kukaan varmaan jää kovin kaipaamaan.

Sen pituinen se!